Kumousten ja pioneerien Kiina

 

Monen sattumuksen summana 80 Tapiolan nuorta sinfonikkoa soittimineen istui lokakuussa Kiinan koneessa. Alkamassa oli orkesterin 30-vuotisen historian ensimmäinen kiertue Euroopan ulkopuolelle. Puolitoista vuotta kestäneen neuvotteluvaiheen aikana opimme, että kansantasavallan konserttitalot toimivat markkinatalouden ehdoilla. Hinnat ovat pilvissä ja kaikesta laskutetaan. Viulut maksavia kiinalaisia yhteistyökumppaneita alkoi kuitenkin löytyä ja neljän kaupungin ja kuuden konsertin kiertue hahmottua. Samalla tutustuimme kolmeen kiinalaiseen musiikkielämän vaikuttajaan.

Beijing Music Festival

Aasian merkittävin musiikkifestivaali Beijing Music Festival, jonka edellisen päivän avajaisissa soitti Munchenin filharmonikot, osoittautui loistavaksi yhteistyökumppaniksi.  Kaupungin ensimmäisessä klassiselle musiikille rakennetussa konserttitalossa Beijing Concert Hallissa odottivat lavakartan mukaiset patarummut, kontrabassot ja mikrofonit. Suureelliset banderollit ja oheistuotteet hymyilyttivät, mutta osoittautuivat kiertueen edetessä maan tavaksi. Credit Suisse sponsoroi vuosittain festivaalin perhekonserttia.  Edellisvuonna taiteilijoina olivat Igudesman & Joo, nyt haluttiin ”jotain ihan uutta”. Niinpä rakensimme sinfoniaorkesterin, kapellimestari Jan Söderblomin  ja EMOn kasvatti-solistien  Jonathan ja Rebecca Roozemanin sekä Jamin ja Jason Hun ympärille kiinankielisen ja valkokankaalle kuvitetun musiikkitarinan Itämaisesta prinsessasta. Meitä oli varoitettu äänekkäästä, kännykkään puhuvasta yleisöstä, joka poistuu konsertista ennen loppua ruuhkan välttämiseksi. Tiukkailmeiset laserosoittimillaan suihkivat tädit vaimensivat kuitenkin häirikköjä. Yleisö eli vahvasti mukana ja jäi istumaan paikoilleen konsertin päätyttyä. Opimme kiinalaisen tavan osoittaa suosiota.

Nuorten musiikkisuhde

Festivaalin ohjelmaan kuului luentomme suomalaisesta musiikkikasvatuksesta workshopeineen Kiinan musiikinopetuksen ykköstalossa, Central Conservatory of Chinassa. Keskustelu jatkui festivaalin ohjelmajohtajan kanssa. Tu Song tulee arvostetusta musiikkisuvusta Shanghaista ja on opiskellut ja työskennellyt Aasian lisäksi mm. Bostonissa. Hänen arvionsa oli kriittinen: ”Kiinan musiikkikoulutus on mekaanista ja suorituskeskeistä. Toki suuresta massasta pystytään tuottamaan huippuvirtuooseja, mutta uusia avauksia musiikin asemasta yhteiskunnassa ja luovia ratkaisuja kaivattaisiin kipeästi. Jäykkä hierarkia saa jokaisen vain turvaamaan omaa asemaansa ja jarruttaa paitsi ajattelua myös parhaiden voimien rekrytointia.” Songin mukaan ongelman juuret ovat kulttuurivallankumouksen linjauksessa kieltää länsimainen ohjelmisto mutta sallia soittaminen.” Keskityttiin taitojen hiomiseen vailla sisältöjä. Ymmärrykseen ja tulkintaan on jäänyt vuosikymmenien aukko”. Oli mielenkiintoista avata länsimaiden nykyhaasteita: yltiöindividualismia, viihdeteollisuuden ylivaltaa ja fokuksen hajanaisuutta sekä keinoja niiden selättämiseen.

Taideaineita ei opeteta Kiinan kouluissa. Lasten soittoharrastuksesta on sen sijaan tullut trendikästä. Vaurastuvan keskiluokan ainokaisille soitin on statusymboli ja valmennuksen väline. Hyviin kouluihin pyrittäessä harrastuksesta on nimittäin saanut 20-30 lisäpistettä. Etu tosin poistuu tänä vuonna ja yhä vapaammin kasvatetut kiinalaislapset ovat alkaneet protestoida kurinalaista metodiikkaa vastaan. Musiikkileikkitoimintaa ei tunneta lainkaan.  Ei ihme, että suomalainen musiikkikasvatusmalli herättää kiinnostusta. Onko tuloksia mahdollista tehdä lapsilähtöisemmällä tavalla?

 

Välipäivänä kiivettiin Kiinan muurille ja katsottiin Pekingin oopperaa.
Festivaalin edustaja varoitteli: ”Perinnemusiikki on historiaa.  Se ei kiinnosta Kiinan nuorta sukupolvea, joka on nähnyt sitä  korkeintaan televisiosta. Tulette tylsistymään.” Nuoriin sinfonikkoihin erikoista laulua, perinnesoittimia, akrobatiaa ja värikkäitä pukuja yhdistänyt taiturimainen esitys teki kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen.

Miljoonakaupunkeja riittää

Chongqing on yksi Kiinan viidestä keskuskaupungista Luoteis-Kiinassa tulisesta ruoasta tunnetun Sichuanin kyljessä. Kone-yhtiön hissit kuljettavat kohti taivasta kiipeävän kunnan 30 miljoonaa asukasta yötä päivää seitsemän päivää viikossa. Tämän koimme tuloiltana, jolloin viimeinen neuvottelu agentin  kanssa ilmoitettiin alkavaksi kiinalaiseen tyyliin puoli yhdeltä yöllä. Aamulla meitä odotti  paikallisen musiikkiammattikorkeakoulun järjestämä tapahtuma juontajineen, fanfaareineen ja puhallinorkesterineen. Kapellimestari Jan Söderblom sai pitää kielen keskellä suuta antaessaan palautetta sinänsä taitavan orkesterin mahtipontisesta ohjelmasta, joka sisälsi kiinalaisia marsseja ja elokuvasävelmiä. Opettajista parhaat on koulutettu Ukrainassa ja hinku eurooppalaisiin vaikutteisiin on kova, myös kaupungin johdon tasolla.  Tässä oiva kumppanivinkki suomalaisille ammattikorkeakouluille, Chongqingiin pääsee suorilla Finnairin lennoilla.

Kansainvälistymistä

Chongqingin ja Suzhoun konserteissa palattiin perinteisen sinfonisen ohjelmiston pariin. Konserteista puolet johti Christopher Chen.  Kapellimestari Muhai Tangin assistenttinakin toiminut Chen  on Suzhoun yliopiston yhteydessä toimivan musiikkiakatemian uusi johtaja: ”Kiinan seitsemästä konservatoriosta huippuosaajia kasvaa lähinnä Pekingissä ja Shanghaissa. Muualla taso on kirjavaa. Kuten myös yliopistojen ja  ammattikorkeakoulujen musiikkiosastoilla, joita on kaikissa merkittävissä kaupungeissa”. Hän ajaa määrätietoisesti kansainvälistymistä keinona nostaa oman oppilaitoksensa kiinnostavuutta ja tasoa. Viimeisimmät rekrytoinnit avattiin kansainväliseen hakuun ja tuore kumppanisopimus on syntynyt Sibelius-Akatemian kanssa.

Christopher Chen myös vastasi järjestelyistä, joissa käsite vieraanvaraisuus sai uuden merkityksen. Hotellien ja ravintoloiden taso kymmenien ruokalajien aterioineen ja oheisohjelmineen ylitti kaikki odotukset. Suzhoun upean konserttitalon akustista riemua täydensi Finlandia-hymnissä musiikkiakatemian 100-henkinen kuoro, joka oli juuri voittanut Kiinan mestaruuden. Äänimateriaali on vahvaa, mutta todettakoon, että yhteistyö oli tervetullutta fraseerauskoulutusta nuorelle kuorolle. 

100 000 opiskelijan campus

Viimeinen etappi Shanghain Songjangin campusalueella tarjosi hengähdystauon kaoottiseen liikenteeseen. Songjangin alueelle on viime vuosina siirretty seitsemän yliopistoa ja 100 000 opiskelijaa Shanghain keskustasta. Lixinin mallicampus kopioi Yalen yliopistoa puistokäytävineen ja kanaaleineen. Konsertit toteutettiin yliopiston konserttisalissa osana Shanghai International Art´s Festivalin campus-sarjaa, joka pyrkii tutustuttamaan opiskelijoita taiteeseen. Konserttiin saapui runsaasti Shanghain ja yliopistojen VIP-henkilöitä, jotka esiteltiin nimeltä mainiten aplodien saattelemana. Hierarkiset seremoniat, puheet, lahjat ja loputon valokuvaaminen kuuluvat maan tapoihin.

Yleisökasvatuksen grand-old-man

Iltapäiväkonsertin jälkipuoliskon soitti Shanghai Youth Orchestra, joka vastaa Ylioppilaskunnan Soittajia. Orkesteriin haetaan 14– miljoonaisessa Shanghaissa koesoittojen kautta, mikä kuuluu soiton laadussa. Suurimman vaikutuksen teki  orkesterin 90-vuotias maestro. Hän on Kiinan valtion moninkertaisesti palkitsema Shanghai Symphony Orchestran ja mm. Shanghai Operan kapellimestari Cao Peng. Tämä Moskovan konservatorion ja Leo Ginzburgin kasvatti on Kiinan yleisökasvatuksen grand-old-man. Hän omaa maagisen tahtipuikon ja ilmeikkään kertojanäänen, jolla kieltä taitamattomallekin kuulijalle avautui Dukasin Noidan oppipojan tarina.  Eläkkeelle jäätyään Cao Peng  on omistautunut musiikin aseman vahvistamiseen yhteiskunnassa: ”Ei riitä, että tuotetaan huippuyksilöitä. Tarvitaan laajaa harrastusta, musiikin rakastajia ja musiikin tuottamaa henkistä kasvua ja  hyvää ihmisyyttä. Jotain, mitä kulttuurivallankumous  leikkasi pois kokonaiselta sukupolvelta”.  Visioitaan hän viljelee tarmolla yliopistossa, perustamissaan kolmessa orkesterissa ja luennoillaan mm. kaupungin työntekijöille.

Oli  etuoikeus saada tavata karismaattinen Cao Peng matkamme päätteeksi. Pienen Suomen malli  koko ikäluokan tavoittavine koulun musiikinopetuksineen, maan kattavine musiikkiopistoineen, ammattikoulutuksineen ja taidelaitosten yleisökasvatusohjelmineen näyttäytyi uudessa valossa. Kysymys kuuluu kuinka pystymme yhdessä hyödyntämään vahvoja rakenteitamme?  Musiikkiopistojen kolmesta tehtävästä; ammattivalmiuksien rakentamisesta, musiikin rakastajien kasvattamisesta ja yhteiskuntavastuusta mikään ei ole luovutettavissa pois. Matkalla kirkastui myös käsite ”kulttuuripalatsi”. Hulppeita saleja on rakennettu eri puolelle Kiinaa, usein ilman omaa sisällöntuotantoa. Produktiot tuodaan pääsääntöisesti ulkoa ja markkinavetoisesti. Suomessa on sen sijaan edetty sisältö edellä,  eli salit  on rakennettu toimijoiden tarpeisiin usein pitkänkin väännön jälkeen.

Mahdollista ja mahdotonta

Kotona  mediaraportit tipahtelivat sähköpostiin, paljon huomiointeja mukaan lukien tärkeimmät päivä- ja musiikkilehdet. Pekingin konsertista kirjoitettiin eniten: ”Festivaalin historian vaikuttavin lastenkonsertti..” (Beijing Morning Post).

Jo viikko paluusta oli kiinalaisen huippuorkesterin presidentti saanut käsiinsä campuskonsertin videotaltionnin ja kutsui neuvotteluun teemoilla nuoret suomalaiset solistit ja mitä voisimme tehdä yhdessä. Niin mitäköhän? Mitä tahansa tai ei yhtikäs mitään, kaikki tuntuu olevan dynaamisessa ja monikasvoisessa Kiinassa mahdollista.

Artikkelin kirjoittaja Espoon musiikkiopiston rehtori Paula Jordan toimi Tapiolan nuorten sinfonikkojen lokakuisen Kiinan kiertueen tuottajana.